Lueskelin tuossa tovi tai pari sitten sanomalehdestä tätä jatkuvaa nettilataus-polemiikkia ja mieleeni tuli kirjoittaa itsekin aiheesta muutamia valittuja sanoja.
Levymyynnistä vastaavia tahoja pelottaa tässä tietenkin tienestien menettäminen, mutta eivätkö ne todellakaan osaa ajatella, että warettamisesta voisi olla heille hyötyäkin? Jo 80-luvulla, tape-tradingin kultaisina vuosina, nuoret kuulivat uutta musiikkia usein kaverien kuppaisilta kaseteilta. Ja mitä he sitten tekivät? Ryntäsivät levykauppaan, latasivat viikkorahansa tiskiin ja ostivat levyjä, jotka tiesivät etukäteen hyviksi. Sama toimii nykyään internetin ansiosta jopa hyvinkin paljon tehokkaammin. Myönnän itsekin, että pääasiallinen keinoni tutustua uusiin esittäjiin on internet, laillisesti taikka vähemmän laillisesti, mutta jos pidän musiikista, pidän myös huolta, että ostan levyn.
Kaikiltahan tämä ei toki luonnistu, ja näitä "netistä saa ilmatteeks" -tyyppejä en kunnioita juuri ollenkaan; he eivät tunnu käsittävän, että artistinkin on syötävä. Omaa levyjenostointoani nettilataaminen on kuitenkin vain nostanut. Itsekin omaa musiikkia esittävänä artistina kannan huolta mahdollisista tulevista levymyyntitienesteistä, mutta ne saa kaikkein parhaiten varmistettua tekemällä hyvää musiikkia. Tähän pyrin.
-Mää ite
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti