torstai 22. tammikuuta 2009
19 päivää
19 päivää olen odotellut yhteydenottoja, joita ei ole kuulunut yhden yhtä. Vedän siitä sellaisen johtopäätöksen, että tätä blogia ei lue kukaan. Jos kuitenkin olen väärässä, antakaa ihmeessä kuulua itsestänne. Roskiin vaan se "emmä viiti ku emmä" -asenne ja rohkeasti vaan esiin. Ohjeet löytyvät edellisestä merkinnästä.
perjantai 2. tammikuuta 2009
Levyarvosteluprojekti
Tuumasin tuossa oikeastaan jo aikaa sitten alkaa kirjoittaa tähän blogiin myös levyarvosteluja ja nyt sain sitten sellaisen idean, että lukijat (jos niitä nyt sitten ylipäätään on, tässä se kai tulee testattua) saisivat pyytää minulta levyarvosteluja, koskivat ne sitten oman tai kaverin bändin levyjä, omia lempilevyjä tai omia inhokkilevyjä. Siispä, lähettäkää minulle sähköpostia osoitteeseen hh at raa.to, kirjoittakaa otsikoksi "Arvostele levy" ja varsinaiseen viestiin mikä levy minun tulisi arvostella. Arvostelen levyn mikäli minulla on se (tosin jos yllätyn pyyntöjen määrästä, on julkaisutahtia luultavasti hillittävä tai sitten arvostelen vain ne levyt, joista tulee eniten pyyntöjä).
Sama lyhyesti:
Haluat että arvostelen levyn.
Mitä teet? -Lähetät sähköpostia.
Minne? -hh at raa.to
Mitä otsikoksi? -Arvostele levy.
Mitä viestiin? -Levyn esittäjä ja nimi.
Mitä seuraavaksi? -Odota arvostelua ilmestyväksi, tarkista http://hmorgko.blogspot.com säännöllisin väliajoin tahi subscribaa.
Odottelen yhteydenottojanne. :)
Sama lyhyesti:
Haluat että arvostelen levyn.
Mitä teet? -Lähetät sähköpostia.
Minne? -hh at raa.to
Mitä otsikoksi? -Arvostele levy.
Mitä viestiin? -Levyn esittäjä ja nimi.
Mitä seuraavaksi? -Odota arvostelua ilmestyväksi, tarkista http://hmorgko.blogspot.com säännöllisin väliajoin tahi subscribaa.
Odottelen yhteydenottojanne. :)
torstai 1. tammikuuta 2009
2008 ja piste perään
Jopa se vain onkin sitten vuosi vaihtunut ja on jo 2009. Senpä kunniaksi ajattelin tässä nostaa esiin huomionarvoisia, vuonna 2008 ilmestyneitä levyjä. Levyt ovat vain ja ainoastaan aakkosjärjestyksessä, en rupea mihinkään keskinäiseen paremmuusjärjestykseen niitä laittamaan. Pointti on se, että minä pidän niistä, joten sinunkin (ehkä) pitäisi.
Cynic: Traced in Air
Tätä odotettiin innolla siitä saakka, kun varmistui, että Cynic tulisi lämmittelemään Opethia joulukuussa. Opeth valitettavasti sitten peruutti, mutta onneksi Cynic ja The Ocean pääsivät kumminkin lauteille; tälle levylle ei ainakaan tehnyt hallaa, että pystyivät pidemmän setin soittamaan. Progressiivinen levy, joka ei juuri sorru itsetarkoitukselliseen kikkailuun. Ei aivan sitä, mitä edeltäjänsä perusteella olisi voinut odottaa, mutta ehkä parempi näin. Joka tapauksessa levy vie pisteet kotiin.
Dark Buddha Rising: Ritual IX
Pienistä kotimaisista kenties kovin yllättäjä. Kahden vinyylin verran hypnoottista doomia; ensimmäisen kappaleen alkumetreillä tiesin haluavani nähdä tämän livenä (joka on mahdollista Psychotropic Caravan Festivalissa, Nosturissa 28.2.09, hox hox).
Eleanoora Rosenholm: Älä kysy kuolleilta, he sanoivat
"Syyskuun kahdeskymmeneskolmas lisääntyivät murhat pakkasaamujen myötä..." Sattumaa, syy vai ennustus, sitä emme tiedä, mutta tämä albumi on täynnä kieronherttaisia ja herttaisen kieroja, mutta aina niin tarttuvia kappaleita.
KYPCK: Cherno
Sentencedin viimeiseksi jäänyt The Funeral Album jäi harmittamaan kovin heppoisena muistomerkkinä. Sami Lopakan sävellyskynän terävyydestä todistaa kuitenkin tämä rieska. Kenties mies ei Sentencedissä voinut käyttää koko potentiaaliaan, kenties tauko soittohommista teki ihmeitä, kenties sekä että. Joka tapauksessa tämä levy antoi aihetta riemuun paljon enemmän kuin mihin Sentenced on pitkään aikaan pystynyt. Debyytin vahvuus vain hieman pelottaa noin tulevaisuutta ajatellen: tästä on vaikea pistää paremmaksi.
Nadja: Desire in Uneasiness
Tämä levy oli itselleni joulukuun tuttavuuksia ja saapui niin, etten tiennyt lähes mitään koko yhtyeestä etukäteen. Ja sehän toimii, mitä ei ehkä uskoisi, jos paperilla miettii, että kokoonpanon muodostaa kaksi basistia ja rumpali. Levy on samalla äärimmäisen rujo ja erittäin herkkä: tasapainoinen yhdistelmä pörinää ja chillaamista.
Portishead: Third
Tutustuin Portisheadiin oikeastaan vasta tämän albumin julkaisun myötä, vaikka nimi olikin minulle tuttu jo ennestään (silti ostin ensin yhtyeen eponyymin toisen albumin). Hyvin paljon mielialasta riippuvaista musiikkia (mikä musiikki toimisikaan missä vain mielentilassa?) mutta oikealla hetkellä kuunneltuna jättää tunteen, että eipä paljon tuota parempaa voisikaan olla.
The Puritan: The Black Law
Vaikka laiskuuteni ansiosta en saanut kaapattua itselleni kopiota The Puritanin ensimmäisestä ep:stä (eipä siinä, vinyylisoittimenkin sain vasta nyt jouluna ja onneksi on Lithium Gates), olin kyllin onnekas ehtiäkseni tämän koppaamaan. The Puritania tulee helposti vertailtua Reverend Bizarreen, joten tehdään niin nytkin: jos Reverendin selkeys ärsyttää ja hinkuu psykedeelisemmän materiaalin pariin mutta ei oikeastaan tahtoisi lisätä nopeutta, on The Puritan oivaakin oivempi valinta. Ja tämän ep:n ollessa loppuunmyyty, on syytä käydä etsimässä käsiinsä tuo jo mainitsemani Lithium Gates, joka siis sisältää niin debyytti-ep:n kuin tämän uudemmankin ja on lisäksi cd-julkaisu.
Tuvalu: Viimeiset hetket ovat käsillä!
Viimeistä viedään (vaikka eiväthän ne hyvät levyt siihen oikeastaan loppuneet), mutta onneksi ei vähäisintä. Tämän levyn olen tänä vuonna löytänyt kahdesti, sillä häpeäkseni unohdin sen jossain vaiheessa lähes kokonaan. Onneksi Osta riippumattomalta -kampanjan myötä sain vihdoin ostettua levyn (sen voi laillisesti ladata kokonaisuudessaan ainakin last.fm -sivustolta) ja sen nerokkuus aukesi minulle (jälleen?).
Ja jotta ei unohdettaisi niitä tulevaisuuden isoja nimiä, seuraavia kannattaa pitää silmällä vuonna 2008 ilmestyneiden demojensa perusteella: Estaog, Gargeblaster, Ghoul Patrol, Medicated, N, Narmer, No, Regression, Seraphiel ja Standard Coil Company.
Cynic: Traced in Air
Tätä odotettiin innolla siitä saakka, kun varmistui, että Cynic tulisi lämmittelemään Opethia joulukuussa. Opeth valitettavasti sitten peruutti, mutta onneksi Cynic ja The Ocean pääsivät kumminkin lauteille; tälle levylle ei ainakaan tehnyt hallaa, että pystyivät pidemmän setin soittamaan. Progressiivinen levy, joka ei juuri sorru itsetarkoitukselliseen kikkailuun. Ei aivan sitä, mitä edeltäjänsä perusteella olisi voinut odottaa, mutta ehkä parempi näin. Joka tapauksessa levy vie pisteet kotiin.
Dark Buddha Rising: Ritual IX
Pienistä kotimaisista kenties kovin yllättäjä. Kahden vinyylin verran hypnoottista doomia; ensimmäisen kappaleen alkumetreillä tiesin haluavani nähdä tämän livenä (joka on mahdollista Psychotropic Caravan Festivalissa, Nosturissa 28.2.09, hox hox).
Eleanoora Rosenholm: Älä kysy kuolleilta, he sanoivat
"Syyskuun kahdeskymmeneskolmas lisääntyivät murhat pakkasaamujen myötä..." Sattumaa, syy vai ennustus, sitä emme tiedä, mutta tämä albumi on täynnä kieronherttaisia ja herttaisen kieroja, mutta aina niin tarttuvia kappaleita.
KYPCK: Cherno
Sentencedin viimeiseksi jäänyt The Funeral Album jäi harmittamaan kovin heppoisena muistomerkkinä. Sami Lopakan sävellyskynän terävyydestä todistaa kuitenkin tämä rieska. Kenties mies ei Sentencedissä voinut käyttää koko potentiaaliaan, kenties tauko soittohommista teki ihmeitä, kenties sekä että. Joka tapauksessa tämä levy antoi aihetta riemuun paljon enemmän kuin mihin Sentenced on pitkään aikaan pystynyt. Debyytin vahvuus vain hieman pelottaa noin tulevaisuutta ajatellen: tästä on vaikea pistää paremmaksi.
Nadja: Desire in Uneasiness
Tämä levy oli itselleni joulukuun tuttavuuksia ja saapui niin, etten tiennyt lähes mitään koko yhtyeestä etukäteen. Ja sehän toimii, mitä ei ehkä uskoisi, jos paperilla miettii, että kokoonpanon muodostaa kaksi basistia ja rumpali. Levy on samalla äärimmäisen rujo ja erittäin herkkä: tasapainoinen yhdistelmä pörinää ja chillaamista.
Portishead: Third
Tutustuin Portisheadiin oikeastaan vasta tämän albumin julkaisun myötä, vaikka nimi olikin minulle tuttu jo ennestään (silti ostin ensin yhtyeen eponyymin toisen albumin). Hyvin paljon mielialasta riippuvaista musiikkia (mikä musiikki toimisikaan missä vain mielentilassa?) mutta oikealla hetkellä kuunneltuna jättää tunteen, että eipä paljon tuota parempaa voisikaan olla.
The Puritan: The Black Law
Vaikka laiskuuteni ansiosta en saanut kaapattua itselleni kopiota The Puritanin ensimmäisestä ep:stä (eipä siinä, vinyylisoittimenkin sain vasta nyt jouluna ja onneksi on Lithium Gates), olin kyllin onnekas ehtiäkseni tämän koppaamaan. The Puritania tulee helposti vertailtua Reverend Bizarreen, joten tehdään niin nytkin: jos Reverendin selkeys ärsyttää ja hinkuu psykedeelisemmän materiaalin pariin mutta ei oikeastaan tahtoisi lisätä nopeutta, on The Puritan oivaakin oivempi valinta. Ja tämän ep:n ollessa loppuunmyyty, on syytä käydä etsimässä käsiinsä tuo jo mainitsemani Lithium Gates, joka siis sisältää niin debyytti-ep:n kuin tämän uudemmankin ja on lisäksi cd-julkaisu.
Tuvalu: Viimeiset hetket ovat käsillä!
Viimeistä viedään (vaikka eiväthän ne hyvät levyt siihen oikeastaan loppuneet), mutta onneksi ei vähäisintä. Tämän levyn olen tänä vuonna löytänyt kahdesti, sillä häpeäkseni unohdin sen jossain vaiheessa lähes kokonaan. Onneksi Osta riippumattomalta -kampanjan myötä sain vihdoin ostettua levyn (sen voi laillisesti ladata kokonaisuudessaan ainakin last.fm -sivustolta) ja sen nerokkuus aukesi minulle (jälleen?).
Ja jotta ei unohdettaisi niitä tulevaisuuden isoja nimiä, seuraavia kannattaa pitää silmällä vuonna 2008 ilmestyneiden demojensa perusteella: Estaog, Gargeblaster, Ghoul Patrol, Medicated, N, Narmer, No, Regression, Seraphiel ja Standard Coil Company.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)