Uuden levyn odotus

Tässä on viime aikoina tullut odoteltua uutta levyä mm. My Dying Bridelta, Mastodonilta ja Isikseltä. Näistä kaksi ensimmäistä ovat jo ilmestyneet ja löytyvät jo levyhyllystänikin ja viimeinenkin on jo ennakkotilattu. Tässä merkinnässä puran vähän tuntojani siitä, millaista oli odottaa näitä levyjä ilmestyväksi, kyseiset yhtyeet kun pitävät suhteellisen kovaa sijoitusta musiikillisessa sydämessäni.

Ensimmäinen reaktio näistä tulevista julkaisuista kuullessani oli riemastus. Olihan niiden edellisten jälkeen jo vähän odoteltukin, joskaan ei vuosikausia. Tämä kuitenkin hiipui nopeasti välinpitämättömyydeksi ja passiiviseksi odotukseksi. Teaserien ilmestyessä myspaceen ja levyjen vuotaessa waresivuille otin periaatteekseni, että odottaisin kunnes levyt ovat käsissäni, sillä tiesin joka tapauksessa ostavani ne, vaikka pienoinen epäilys alkoikin hiipiä tajuntaani erinäisiä keskusteluja seuratessa.

Ne, jotka pitävät Mastodonin ja Isiksen alkupään tuotannosta tuntuivat poikkeuksetta olevan sitä mieltä, että uudet levyt ovat liian pehmeitä. Nämä ihmiset tuntuvat myös olevan enemmistössä, vaikka kyllä niitäkin on, joiden mielestä nämä uutukaiset ovat bändiensä parhaat levyt tähän mennessä. Minulle Blood Mountain ja In the Absence of Truth olivat kyseisten bändien ensimmäiset pitkäsoitot, jotka omistin, eikä minulla ole koskaan ollut epäilystä siitä, että ne olisivat huonoja, varsin päin vastoin. Puristien "ääää, paskaa!" -mielipiteet sekoittivat kuitenkin odotukseeni kauhallisen jännitystä flopin mahdollisuudesta.

Ja mitä My Dying Brideen tulee, se oli seuraamissani keskusteluissa varsin käsittelemätön aihe, mutta Isistä ja Mastodonia vanhempana yhtyeenä kerennyt julkaisemaan mielestäni parhaan teoksensa jo 1993. Niinpä suhtauduin odotukseen sillä asenteella, että ei sieltä mitään vallankumouksellista nytkään tule, kunhan tulisi edes tasavahva levy, joita MDB onneksi onkin poikkeuksetta lykännyt pihalle. Huoltani tavallaan kasvatti ja tavallaan huojensi se, että yhtyeen edellinen täyspitkä, A Line of Deathless Kings, oli minulle aluksi lievä pettymys, mutta aukesi myöhemmin ja paljastui erittäinkin loistavaksi levyksi. Oli miten oli, tiedostin, että uusi levy olisi minulle pakko-ostos.

Entä miten odotus sitten palkittiin? Noh, Wavering Radianthan ei ole vielä ilmestynyt, joten siitä en vielä tiedä. Sen sijaan odottelen jo vähän enemmän innolla kuin aiemmin, sillä ennakkotilasin sen viime yönä (oiva keino nostaa odotuksia, koskee myös Khanaten Clean Hands Go Foulia, jonka toivon saapuvan perille tämän viikon aikana). Ja vaikka muutaman kuuntelun perusteella onkin hankala arvioida millaisen mielipiteen tulen lopulta levyistä muodostamaan, vaikutti My Dying Briden For Lies I Sire varsin vahvalta levyltä. Mastodonin Crack the Skye sen sijaan aiheutti vähän ristiriitaisempia tunteita. Siinä on paljon sellaista, mistä tykkään, mutta myös paljon sellaista, mistä en niin välitä. Epäilen kuitenkin, että se vain vaatii useamman kuuntelun auetakseen.

P.S. Seuraavaksi ootellaankin sitten ainakin The Puritanin ja Spiritus Mortisin täyspitkiä. Uusin Wolves in the Throne Room on vissiin jo ilmestynyt, joten sitä silmällä pitäen ootellaan, että on rahaa hankkia se.