Mikä saatana siinäkin on, että kaiken maailman turhia julkkiksia päästetään levyttämään? Viimeaikaisista esimerkkeinä mainittakoon Johanna Tukiainen ja Martina Aitolehti. Näistä kahdesta ainakaan Johanna ei osaa laulaa paskan vertaa, joten levylle päätynyt laulu on täynnä efektointia ja autotunea. Ja sitten manageri ja kaverit taputtelevat olalle ja kehuvat vuolaasti tätä syntynyttä paskaa. Puhumattakaan siitä, että todellisuudesta vieraantunut hölmö parka ei ymmärrä hänelle kirjoitettujen sijoitusten pilkkaavan häntä. True story, bros.
Ja mitä tulee Martinaan, hänen musiikkiaan en ole kuullut, enkä toivottavasti koskaan kuulekaan. Se on nimittäin todennäköisesti jotain aivan hirveää musiikillista oksennusta, josta on minkäänlainen taiteellinen arvo kaukana. Mitä todennäköisimmin sävellykset, jos niitä sellaisiksi viitsii kutsua, on tehnyt joku takarivin songsmith ja sanoitukset kirjoittanut - kulujen säästämiseksi - joku levylafkan sihteeri tai kirjailijan urasta lahjattomuutensa vuoksi turhaan haaveileva seiskan toimittaja, ja joiden päälle oman osuutensa pop-maailman surkeimmasta kurasta suoltaneet tekstitehtailijatkin sylkisivät. Martina on sitten käynyt luikauttamassa osuutensa ja tuottaja on korjaillut tai ollut korjailematta tarpeen mukaan. Joka tapauksessa tuloksena on kasa kylmää paskaa, jonka ainoa funktio on siirtää rahat seiskaa lukevien idioottien taskusta levypomon tilille.
Ja näin joutuvat kunnon ihmiset altistumaan esim. kaupassa käydessään yhä uusille paskalööpeille eivätkä koskaan pääse eroon näistä ihmisraunioista, joiden suurin ansio on se, että ovat sattuneet jonkun paremmasta syystä kuuluisan tielle ja päätyneet päärooliin tämän löyhämoraalisuudesta kertovassa farssissa.
Täten toivotan kaikki turhat julkkikset helvettiin, erityisesti musiikkimaailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti