Metallicatastrofi(?)

Shitallica, Metallicaca, Metallicacaivo... Näitähän riittäisi, jos keräisi. Metallica on tämän vuosituhannen puolella kerennyt herättää monenmoisia tunteita, niin positiivisia kuin negatiivisiakin, mutta on tuskin ketään raskaan musiikin kenttää seuraavaa, jonka Metallica olisi viime aikoina jättänyt täysin kylmäksi (ja paskat, onhan niitä laumoittain, joita ei koko bändi hetkauta puoleen tai toiseen). Varsin yleinen puheenaihe viimeisten vuosien aikana on ollut yhteen edellinen studioalbumi, St. Anger, joka oli varsinainen kuralla kuorrutettu paskalautanen ja ainakin allekirjoittaneen odotukset tätä uutta, Death Magneticiksi ristittyä levyä kohtaan, ovat St. Angerin kehnouden takia olemattomat. Uusi albumihan ei liene vielä ilmestynyt, mutta warehiiriltä kuulemieni kommenttien mukaan kyseessä olisi "parast metallicaa sitten vuoden 1991", joskaan tämäkään ei ole paljon sanottu. Vuoden 1991 "Mustaksi Albumiksi" kutsuttu Metallica nimittäin aloitti yhtyeen alamäen, vaikka itsekin tuosta levystä pidin kovasti joskus yläasteikäisenä.

IRC-keskusteluissa viime aikoina on usein kuultu, Metallican tultua mainituksi, sellaisia argumentteja kuten "Metallica on paska!" ja "Lars on paska rumpali!" Allekirjoittaneen mielestä tulee kuitenkin ottaa huomioon, että vaikka bändi onkin vain niin hyvä kuin viimeisin levynsä (eli St. Angerin jälkeen Metallica todella oli paska), mahtuu Metallican katalogiin varsin mainioita levytyksiä aikaväliltä 1984-88. Ja oli Lars sitten kuinka huono rumpali tahansa, kokonaisuus toimii. Ainakin noissa vanhemmissa levyissä. Ja koska St. Angerista on miltei mahdotonta olla pistämättä paremmaksi, olen päättänyt antaa Death Magneticille otsikostaankin huolimatta mahdollisuuden jossain vaiheessa. Enää se ei kuitenkaan minua hetkauta liiemmälti, sillä Metallicafanivuoteni ovat muinaishistoriaa.